lauantai 15. kesäkuuta 2013

Ragnarök eli kuinka laiha lapsi luki aikaansa

A. S. Byatt on nero. Hän on yksi aikamme Suurista Kertojista, myyteistä kehrättyjen lankojen tarkkasilmäinen kutoja; hän on Penelope, hän on Loki, hän on Odysseuksen tytär joka varautuu siihen, että isä ei palaa.

Ragnarök (sananmukaisesti jumalten tuomio - miten kaksiselitteinen sekin suomennos; kääntäjä Titia Schuurman on muuten tehnyt upeaa työtä läpi myyttisen maailmanmatkan) liikkuu Yggdrasilin, maailmanpuun oksilla ja sylissä, sen aluskasvillisuudessa ja lukemattomissa maailmoissa, joissa jumalat eivät ole hyviä eivätkä älykkäitä - paitsi Loki, joka on sukkela käänteissään.

Tarinan loppu on mustaa vettä, eikä Gimle kimalla laihalle lapselle. Ragnarök on apokalyptiikkaa ateistille, se on maaemon viimeinen huokaus kaiken runsauden muistoksi.

torstai 16. kesäkuuta 2011

Kasvun ihme

Kaikki kasvaa. Kesäkurpitsat, ruusupavut ja härkäpavut kasvavat ihan silmissä. Kun kasvattaa jotain, iloitsee sekä lämmöstä että sateesta. Kasvattaminen on sitä, että antaa tilaa kasvulle, varaa käyttöön valoa, ravinteita ja suunnan johon kurottautua. Loput kasvi tekee itse.

tiistai 11. tammikuuta 2011

perjantai 26. marraskuuta 2010

Sanoja


Mietin kauniita sanoja. Parru kuulostaa siltä mitä se onkin, jykevältä ja hienolta. Vuolas ja puokama soivat kauniisti vokaalien vuoksi. Haltijoista olen aina pitänyt, ja suruvaipoista. Kiitollisuus ja arvokkuus resonoivat oikein.

maanantai 22. marraskuuta 2010

Kuu


Eilinen täysikuu oli vangitseva. Oli pakko yrittää kuvata sitä (vaikka kamera ei oikein riittänyt), pakko katsella, pakko seurata sen kirkasta katsetta.

Kuuhun liittyy paljon, niin salaliittoteorioita kuin lapsuusmuistojakin. Kuorossa olen laulanut ainakin kahta hauskaa kuulaulua. Kuu muistuttaa minua myös joistakin ihmisistä ja ramadanin kaltaisista kulttuurisista käytännöistä. Se liittyy niin antiikin Kreikan ja muihinkin jumaluuksiin kuin maanantaihinkin. Kuunkiertoja elämä täynnä.

tiistai 12. lokakuuta 2010

Aikuisten leikit

Tapahtuipa päivänä eräänä, että tutussa harrastusryhmässäni yksi ryhmäläisistä oli kysynyt vetäjältä luvan aloittaa yhteisellä leikillä. Heittelimme sitten lankakerää ja kukin kertoi vuorollaan jostain elämänsä hyvästä asiasta (kuin kiitospäivän aterialla konsanaan). Lankakerästä muodostui "tukiverkko". Epäilemättä opimme toinen toisistamme asioita, joista muuten ei olisi ollut hajuakaan. Varmaan vaikutukset olivat lopulta enemmän myönteisiä kuin kielteisiä.

Huomasin, että vaikka itse useinkin leikitän ihmisiä, ei aina ole helppoa olla leikitettävänä. Yhteishenkeä kohottavaksi tarkoitettu harjoitus sai minut tuntemaan myös ulkopuolisuutta ja varovaisuutta. Voi olla, että tilanteeseen vaikutti sekin, että mielessä ei juuri sillä hetkellä pyörinyt juurikaan mukavia asioita, ja pakenin tilannetta kertomalla äärimmäisen yhdentekeviä asioita. Jotkut ryhmäläiset itkivät tehdessään tunnustuksiaan. Mietin, kuinka tärkeää olisi opettaa jokaiselle kansalaiselle sekin taito, että itsestään ei ole pakko jakaa mitään toisille jos ei tahdo - tungetteleviin kysymyksiin ei tarvitse vastata. Rehellisyys ei sitä vaadi.

Pohdiskelin sitäkin, olenko tiukkis ja tosikko. No, sitä ei tarvitse edes kysyä - olenhan minä. Heittäytyminen tilanteisiin ei vain ole minun juttuni. Jään reflektoimaan omaa ja muiden oloa, katsomaan miten kaikki tilanteessa voivat, sekin huvitti vähän, kuinka naiset kilpailivat lastenlapsillaan ja miehillään. Jäin vain miettimään, miten tilanteen koki se, joka oli sairas tai jolla ei ollut miestä tai lasta tai työpaikan hauskoja sattumuksia. Tosikoista ei ole aikuisten leikkeihin.

maanantai 4. lokakuuta 2010

Hyvä matkatoveri


Elämän matkalle emme ole yksin, vaikka siltä tuntuisikin. Eikö olekin mukavaa jakaa jonkun matkatoverin kanssa ajatuksia, ideoita, kokemuksia? Eikö olekin hienoa, kun joku kulkee hetken vierellä tai hymyilee ja heiluttaa kättään ohittaessaan? Eikö olekin onni, että aina ei tarvitse raivata umpimetsästä tietä vaan voi kulkea polkuja ja ylittää siltoja? Että askeleet ovat jättäneet jälkiä ja että kuljemme niissä samoissa urissa vahvistaen ihmisen läsnäoloa, ja voimme samalla huomata jälkiä myös eläimistä tai huomata harakan hurmaavan lentoradan?