Pieniä ajatuksia ja aihioita

Pieni on suurta.

Pienet kysymykset ovat suuria kysymyksiä. Ne ratkaisevat.

Pienen ihmisen asialla? Varo jälkiä.

Yksityisin on yleisintä, sanotaan. Päteekö päinvastainen?

Yksityiskohdista rakentuu elämä.

Ei ole metsää ilman puita, vaikka pelkät puut eivät vielä olekaan metsä.

Metsään voi mennä mielessäänkin. Eksyykö siellä?

Tietovirtaan hukkuessa elämä alkaa pikselöityä. Kohina lisääntyy suurilla herkkyyksillä.

Zuumaile vaan. Hukkaat sen, mitä on lähellä. Tuumaile joskus ilman kameraa sinun ja maailmasi välissä. (Tuumaile joskus ilman sanoja sinun ja maailmasi välissä.)

Olen tottunut käyttämään analogioita asioita ymmärtääkseni. Miten ajatuksissa siirrytään digiaikaan?

Hiljaisuus ei vain puhu, se huutaa ja kuiskaa ja ärjyy ja vihjaa.

Viranomaishoitaja?

Tuumaustauko. Kuinka pitkä on ajatus?

Päivän ilonaihelistaus

1. Linnunlaulun riemukkuus ja into
2. se että Kuunkuiskaajat eivät menestyneet eli saatan päästä korvamadosta eroon vähitellen
3. mukavan työn antoisat ihmissuhteet ja vuorovaikutus
4. se että juhlapuheeseen on jo alustava idea
5. opiskelu joka pitää vireänä ja tuntuu mielekkäältä
6. terveys
7. maan möyriminen ja sen aiheuttama fyysinen väsymys
8. ikkunalautaviljelmillä siementen itäminen nopeasti
9. ystävät
10. se että puoliso pitää ruohonleikkuusta

Sielunliikutuksia

Aamulla lueskelin Ciceroa, keskusteluja Tusculumissa. Stoalaisilla oli mielenkiintoisia ajatuksia tunteista ja mielenliikutuksista. Enimmäkseen he väittivät, että järjen hallitsema sielu ei joudu hillitsemättömien tunteiden valtaan ja että esimerkiksi viha, pelko, kateus tai himo ovat vieraita viisaalle.

Voi olla, että järjen ohjaama sielu ei liikoja anna yksittäisten liiallisten tunteiden vaikuttaa harkintaansa ja järkeensä (myönsihän Cicerokin sen, että mielenliikkeitä voi olla myös myönteisiä, kuten varovaisuus tai haluaminen, joten ei ihan tunteettomaksi tarvitse viisaankaan ryhtyä tämän teorian mukaan). Silti joskus tuntuu siltä, että kovin kapea on todellisuus, jos lainkaan ei anneta tunteiden liikuttaa meitä. Iloitsen siitä, että runoilijasielut kokevat asioita syvästi ja tunteiden skaala on laaja. Jos olisimme kaikki järkeviä, kannattaisiko taide?

Liioitella voi kaikkea, myös järjen ohjausta.