Viikon tärkeitä tapahtumia tai mieltä askarruttaneita ajatuksia ovat olleet
1. Alexin kuolema.
Puhuva papukaija 100 sanan sanavarastoineen kuoli 36 vuoden ikäisenä. Aivan liian varhain. On tärkeää, että me ihmiset edes yritämme ymmärtää muita lajeja. Osa pystyy jopa jakamaan kielen alkeet kanssamme. Olkoonkin, että Alex ei kertonut, miltä tuntuu olla papukaija - silti hän (vai se?) kommunikoi tarpeitaan ja tunteitaan. Se on jo enemmän kuin mihin jotkut ihmiset pystyvät.
2. Burma-tekstarit ja sähköpostiviestit
Ilman muuta vastustan Myanmarin hirmuhallintoa, mutta en silti pukeutunut myuötätunnon osoitukseksi punaiseen paitaan. Skeptisenä henkilönä epäilen, että kaiken takana ovat puhelinyhtiöt, jotka yrittävät saada meitä lähettämään ketjutekstareita.
3. Mediakritiikki
Vihreä Lanka -lehteä lukiessani sain viime viikon perjantaina ärtymyskohtauksen. Lehden nokkelat toimittajat moittivat Hesaria Kaisaniemi-kokonaisuuden laajuudesta. Siis: vihreä toimittaja on närkästynyt siitä, että valtalehti on kiinnostunut puistoista ja niiden merkityksestä kaupunkiluonnolle ja ihmisten osallistumiselle lähiympäristön asioiden suunnitteluun. Ja että Helsingin paikallislehti on kiinnostunut paikallisista asioista. Muutkin jutut ärsyttivät, mutta tuo eniten. Aikuisuuttako on, että alan tulla allergiseksi pikkunäppärälle näennäiskriittisyydelle? Vai vain tiukkapipoistumista ja huumorintajun katoamista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti