Kuulumisia

Mitä mielessä?

Paljonkin. Ei ehdi kirjata, kun on kiire elää ja ajatella.

Jotain ajatuksentynkiä mietin joulukuun lopulla: ajattelin mm. Sam Harrisin Uskon loppu -kirjaa kommentoida, mutta sitten se jäi. Pipareitako leivoin? Harrisin kirjan viimeisissä pätkissä oli kiinnostava tapa erottaa mystiikka (hyvä juttu) ja uskonto (huono juttu). Harris oli ateistilukijoiltaan saanut huonoa palautetta, kun esimerkiksi ei suostunut kieltämään kuolemanjälkeisen elämän mahdollisuutta käsitteellisesti. Tyypillisenä aikamme älykkönä hänkin sai buddhalaisuudesta jonkinlaiset vibat. Mikä ettei. Islam taas oli hänelle ihan täysin tuomittu uskonto, josta ei voi mitään hyvää koskaan kohotakaan. (Muuten Pietiläisen käännös ärsytti minua taas. Mies ei yksinkertaisesti ole parhaimmillaan yrittäessään kääntää sarkasmeja tai tyylillisesti vähänkään mutkikkaampia ajatuksia, vaikka onkin epäilemättä kulttuurisankari jo käännöstensä määrän vuoksi.)Oli miten oli, hahmottelin päässäni pitkän kirjoituksen Harrisin viimeisten lukujen pohjalta mystiikan ja uskon suhteesta, mutta se jäi päänsisäiseen avaruuteeni. Ei liene menetys maailmalle.

Mietin bloggaamisen mieltäkin. Oletan, että kirjoittaminen voisi olla ihan kohtalainenkin tapa reflektoida omaa ajatteluaan. Mutta kun en osaa ottaa kauniita digikuvia tai muuten kikkailla, niin miksi tehdä kirjoittaminen julkisessa tietoverkossa? Ellei oikeasti halua addiktoitua verkostoihin, joita pitäisi seurata liki koko ajan, jotta pysyisi kärryillä?

Työsopimustani jatkettiin. Puoleksi vuodeksi minulla on siis työmääräys. Virantäytöstä ei mitään tietoa vielä. Vaikea kuvitella paluuta entiseen silti. Tämän pikkukaupungin sijainti, koko, mentaalinen ilmapiiri ja koko historiallinen atmosfääri jotenkin sopii olotiloihini. Kirjoitin jopa oodin kotikaupungilleni joulun alla. Siitä tuli kuitenkin niin ironinen, etten julkaise sitä tässä:)