Ligidigi

Ensimmäinen aito digiviikko on takana. Tähän asti katsottiin kaapelitv:n likidigiä, jolta teemat ja muut herkut puuttuivat. Viime viikonloppuna kanavia näytettiin malliksi ilmaiseksi aika määrä. Kaikesta tarjonnasta tuli sairas olo, kuin saisi paljon huonoa ruokaa muttei mitään täyttävää ja ravitsevaa. Leffakanavalta olisi sentään voinut katsella C.S. Lewisin rakkaustarinaa, mutten siihen tällä kertaa ryhtynyt. Yhä uusia tositv-sarjoja, urheilua, piirrettyjä, musiikkia, erikielisiä uutisia, pornoakin olisi luultavasti löytynyt yön pimeinä tunteina jolloin minä nukun. Yksi kristillinen kanava toimi ihastuttavan amatöörimäisesti. Yhtään sellaista kanavaa en bongannut, jolla olisi ollut yhteiskunnallista merkitystä esim. vaihtoehtojen esittelijänä.

Digiaika on saanut ihmiset tyytymään vähempään. Kuvan laatu heikkenee ajoittain, kuva pikselöityy, kuvatekstit puuttuvat, tekstiteeveet toimivat entistä huonommin ja vaikeammin. Useimmilla ihmisillä on nauhoitusongelmia. Tietty aina voi ostaa tallentavan boksin, mutta rajoituksensa siinäkin. Kuka haluaa maksaa ylimääräisistä kavavapaketeista kuukausimaksua?

Yksi ystävä luopui tässä yhteydessä tv-maksusta kokonaan. Ihailen, vaikka olenkin itse riippuvainen peruskanavien puuduttavasta viihdevirrasta.

Teemakaan ei ole ollut ihan sellainen ihannekanava kuin toivoin. Uusintojen määrä pyörryttää.

Jos minä saisin päättää, kanavapaketeilta vaadittaisiin parempi kuvanlaatu ja parempi ohjelmatarjonta. Annetut lupaukset paremmasta tekstiteeveestä tulisi toteuttaa. Määrällisen tarjonnan tilalle voisi vaatia laatua. Ihmisille tulisi maksaa korvauksia siitä, että boksit toimivat huonosti ja siitä, että lähetykset ovat vain sinnepäin. Edes YLE ei selviä puhtain paperein.