(Kuva: Sampo Kaikkonen)On monta tapaa elää monta elämää.
Yksi on kuvitella itsensä mahdollisiin maailmoihin. Kirjoittaa ne eläviksi, herättää henkiin itsensä jossakin muualla, jonkun toisen housuissa.
Toinen on näytellä. Kun on rooliasussa ja se alkaa tuntua toiselta iholta, laskee leikkiäkin roolinsa sisältä, on jokin muu. Ja sitten voi kuitenkin palata takaisin itsekseen. (And if I got to trouble I would be another me...)
Kolmas on uusi alku. Joku muuttaa eri maahan, toinen menee naimisiin tai eroaa, vaihtaa miestä/naista, ammattia, uskontoa, nimeä tai tyyliä. Tatuoi pakaraan perhosen. Rakastumallakin voi tulla joksikin toiseksi, vahvemmaksi, viisaammaksi.
Neljäs on eläminen muiden kautta. Toisten elämän varastaminen tai siinä vierailu. Uusia ihmisiä tuntemalla muuttuu joksikin, mitä ei aiemmin ollut.
Viides on lukemisen tie. Se on edelliselle sukua. Elokuvat ja teatteri ja kaikki muu vastaava avaa saman samastumisen polun.
Blogissakin voisi olla joku muu. Mutta samalla on kuitenkin vanha itsensä.
Sen löytää aina edestään, vaikka kuinka luuli muualle ja muuksi menneensä.
2 kommenttia:
Elämä on suuri sirkus ja sitä ohjaa orkesterit eri mantereilla. USA:ssa vedetään ensimmäinen viulu.
Basso on Afrikassa; se joka maksaa muiden kaljat. Basisti maksaa. Roudaajat ovat Intiassa. Muut vaan soittavat ja harva kuulee yhteisen oopperan. Meneillään on andante; keskivertoa. Silti vibrat USA:n puolelta enteilee, että tempo muuttuu. Pianisti vetää kahdella kädellä, mustista valkoisiin...ja siirtyy kohti kauneinta jazzia keskellä synkkää librettoa. Ajatus loikkii uudelleen Amerikkaan ja pyytää New Yorkin ohjaajalta apua. Obama nousee, heittää valkoiset hanskat ja avaa nuottivihon. Hymy osoittaa varmuutta ja sitä orkesteri tarvitseekin. Tunnetta.
- Katsotaan, hän sanoo.
Lets see.
Hei,
hauska törmätä maalaukseeni blogissasi sattumalta. mukavaa bloggailua!
Sampo
www.sampokaikkonen.com
Lähetä kommentti