Nuoret lukevat fantasiaromaaneistaan vampyyreistä ja ihmissusista. Minusta tuntuu, että tyyppi on tuttu: vampyyrit eivät hallitse impulssejaan ja ovat siksi vaarallisia läheisilleen. Heillä on vain jano, ei ikinä nälkä. Syntyessään he olivat ihmisiä. Sitten jokin muutti heidät. Ehkä pitäisi lukea fantasiaromaaneja itsekin.
Mietin merkityksellisiä sattumia. Todellisuus on luovan elämäkerrallisen kirjoittamisen kurssi. En kuitenkaan kirjoita esimerkkejä, koska ne tuntuvat henkilökohtaisilta. Jung oivalsi jotain tärkeää elämästä.
Ihmiset kirjoittavat ja kuvaavat kameroillaan nykyään hyvin, ainakin monet. Elämä ei jää tutkimattomaksi. Se saa merkityksen ja arvon. Kuvien ja kirjoitusten virta on olemassa, ja johtaa kummallisiin kohtaamisiin. Platon olisi viihtynyt online, vaikka kirjoitettua sanaa pitikin huonona keskusteluna.
Mentaalisessa sanakirjassani tänään esiintyvät seuraavat sanat: perinnöllisyys, astangajooga, kasvihuoneet ja koirien kieli.
5 kommenttia:
Niin, Platon osasikin retoriikkaa, minä en, mutta tykkään fantasiafilmeistä.
Kerrotteko, jos tiedätte, mistä on peräisin ajatus, että joka kuudennella henkilöllä, jonka taat, on sinun kanssasi yhteisä ystäviä - vai onko tuo jonkun 'lonkalta' heittämä oivallus?
Sattumaa tai ei, olen vasta ajatellut sitä aika läheistä hypoteesia, että jokainen ihminen on korkeintaan kuuden ihmisen ketjun päässä toisistaan; emme vain tiedä, mitkä ne lenkit ovat.
Yllättävän usein todella tapaa ihmisiä, jotka tuntevat jonkun yhteisen tutun. Näitä linkkejä on todella paljon, mutta tuo nyrkkisääntö kaikista ihmisistä ja joka kuudennestä ei tunnu intuitivisesti välttämättä oikealta - esim. jos elää kaukana omasta maastaan, ei varmaan tapaa kovin usein henkilöitä, jotka tuntevat jonkun yhteisen tutun.
Eli - en tiedä.
Mikä oivallus tuo mitä sanot vampyyreista ja ihmissusista! Sisäisten yllykkeittensä varassa... Tästäpä tuli taas hyvää työstettävää ajatuksissa :)
Sinulle palkinto blogissani
http://ritamentor.blogspot.com/
Lähetä kommentti