maanantai 1. helmikuuta 2010

Ohjeita puutarhanhoitajille ja tilallisille



Hoida maata.
Palauta maalle voima, jonka siltä saat.

Anna kasvulle tilaa ja valoa. Älä anna taimien tukahtua.

Älä aloita esikasvatusta liian aikaisin. Odota, että valo riittää. Mieti jokaiselle taimelle paikka, jossa se viihtyy. Muista, että osa siemenistä tarvitsee pitkän itämisajan ja kylmäkäsittelyn virittyäkseen kasvuun.

Suojele kasvu maailman tuulilta. Karaise kuitenkin sopivasti.

Suosi moninaisuutta, niin kasvusto pysyy terveenä. Muista perhoskasvit ja tuoksut. Ei ihminen elä pelkästä perunasta.

Tuuleta kellari ajoittain, puhdista se ja anna valon päästä nurkkiin.

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Pitkästä aikaa




Joskus on niin paljon menossa, ettei sitä ehdi kirjata, vain elää.

Voi katsella pilvien kulkua taivaalla.
Ihmetellä pieniä asioita, ja suuria linjojakin.

Kuunnella maaiilmankaikkeuden sfäärien musiikkia, kuinka se resonoi kaikessa mikä elää.

Voi uskoa siihen, että leikki on totta ja tosi leikkiä, ja kumpikin sekä keveitä että kovin painavia.

Rauhallisena hetkenä yllättää tietoisuus siitä, mikä kaikki on yhtä, yhteydessä, liittynyt toisiin.

Ja äkkiä mielenrauha laskeutuu kuin aamuinen sumu talvisen pellon ylle.

torstai 3. joulukuuta 2009

Sininen ja valkoinen - yksi tarina

Hänen päässään soi sinnikkäästi
"värit ovat vapauden",
kun hän sovitti sinistä sukkanauhaa
valkoisen mekkonsa alle.

Hän muistaisi hääpäivänsä aina:
itsenäisyyden muistopäivän.

torstai 26. marraskuuta 2009

Ihmisen kolme kerrosta

Voiko yleinen pikkulintu (avis parvus vulgaris) laulaessaan valehdella
Tuntevatko muurahaiset poluillaan totuuden ja valheen eron
Pelkääkö jääkarhu ilmastonmuutosta

Muistammeko me, että olemme myös eläimiä
Löydämmekö lihaksista ja luista sekä jänteistä voiman, joka ei kysele vaan tottelee vaistojaan
Tunnemmeko mielihyvän, kun lajitoveri rapsuttaa ja tulee liki
Ilon, joka on puhdasta ja vilpitöntä
kivun nälän himon
hartaan ihmetyksen

Että emme eläisi vain siinä kerroksessa,
jossa huoli elää kasvustona kuin home,
vaan joskus näkisimme olevamme eläimiä,
joskus puhdasta henkeä,
enkelienkin sukua

Laulaessamme tuntisimme kouraisun vatsanpohjassa,
kaiun taivaassa.

perjantai 20. marraskuuta 2009

Sinulle joka olet rauhaton



Istu hetkeksi ja kuuntele. Maailmassa on kauneutta, rauhaa, armoa.

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Lääkärietiikkaa

Suomessa on olemassa järjestö Lääkärit ilman sponsoreita. Jäsenten hankinta on ollut hidasta, mutta järjestön idea on loistava: yrittää edes vähentää lääketeollisuuden ja terveydenhuollon välistä riippuvuuksien verkostoa. Nykyisin iso osa lääkärikoulutuksista on lääketehtaiden sponsoroimaa. Kiitollisuudenvelasta ja hyvistä suhteista voi olla sekä hyötyä että haittaa. - En tiedä, millaiseen eettiseen sankaruuteen kykenisin itse, jos olisin lääkäri. Lääketieteen etiikka on muutenkin täynnä hankalia kysymyksiä, ja esimerkiksi Duodecimin sivuilla on sangen kiinnostavia eettisiä tapauksia.

Katso myös
Lääkärit ilman sponsoreita
Duodecim

Eilisissä uutisissa Suomen korruptoitumattomuus oli pudonnut sijalle 6. Ei Suomessa kai juuri lahjota virkamiehiä, mutta on hyvä, jos totuttuja käytäntöjä joskus vähän pöyhitään.

tiistai 27. lokakuuta 2009

Lyhyt kohtaaminen Mefiston kanssa

Hänen kanssaan oli niin hauskaa. Hän vietteli sanoillaan, sai minut tuntemaan itseni fiksummaksi kuin massat. Hän osasi puhua kuin guru, ja kätkätti sitten päälle postmodernilla naurullaan - joko menit retkuun sinäkin? Hän oli todellakin älykäs. En osannut kumota hänen argumenttejaan, kun hän ohimennen henkevästi perusteli, miksi moraalia ei ole tai ainakin se on vain rahvasta varten. Hän pilkkasi lääkäreitä. poliitikkoja, tuomareita, moraalifilosofeja, hän pyörsi puheensa heti kun aloin melkein ymmärtää; hän ei päästänyt minua, ei maailmaa vähällä. Maailmanlopustakin hän väänsi sanaleikin, katsoi onko minussa pokkaa huvittua. Vankka maa jalkojeni alla alkoi muuttua lentohiekaksi. Oli pakko ottaa tukea seinästä.

Nauroin mukana, kunnes alkoi tuntua pahalta. Margareta oli poistunut jo aiemmin, todennut ettei pidä uudesta ystävästäni. Minun tuli ikävä Margaretan lämmintä hymyä. Mefiston pistävän ivan takaa näin vain tyhjyyden, enkä enää halunnut hänen silmistään peiliä itselleni. Ehkä tapaan hänet jälleen, mutta antaapa edes ajan kulua hiukan ennen sitä.