Kolme tarinantynkää

Paikka: kalusteeton asunto kerrostalossa, jossakin isohkossa kaupungissa. Tuuli heiluttaa valkeaa ikkunaverhoa, joka on ainut sisustus. Leveällä ikkunalaudalla istuu nuori nainen, joka lukee kirjaa.

Kolme mahdollista jatkoa:

1. Huoneessa tapahtuu kohtaaminen. Nainen tapaa jonkun, rakastetun tai muukalaisen. Miehen tai naisen, ystävän tai satunnaisen matkatoverin. Ehkä tarina on rakkaustarina, ehkä jotain muuta. Tarina jatkuu muualla.

2. Huoneessa käy toisia, mutta kukaan ei kohtaa, ei odotukset eivätkä ihmiset. Tapahtuu väärinkäsityksiä ja ohipuhumista. Lopuksi nainen heittää kirjansa ulos avoimesta ikkunasta ja katsoo kaukaisuuteen.

3. Nuori nainen maalaa huoneen seinälle kuvan. Hän herää siihen. Kahvilassa hän tapaa henkilön, joka on nähnyt unta naisen maalaamasta kuvasta. Nainen ei kerro tälle henkilölle unestaan vaan lähtee kotiinsa ja kuuntelee musiikkia täysillä. Hän kirjoittaa tarinan naisesta, joka näkee unta tyhjästä huoneesta.

Taustalla soi surumielinen sellomusiikki.

Nelivärinäköä?

Jo pariin kertaan olen törmännyt epämääräisiin tietoihin siitä, että osalla ihmisiä tai ainakin naisia saattasi olla tetrakromaattinen näkö eli neljää eri lajia tappisoluja. Nyt uusimmassa Scientific American Mindissa kerrottiin, että apinauroksille (joilla on vain kahdenlaisia värinäkösoluja) on geenimanipulaation avulla onnistuttu siirtämään viruksen avulla ihmisen geeninpalasia, jotka ovat siirtyneet osaan apinoiden vanhoja näkösoluja ja näin urosapinoistakin tuli kolmivärinäköön kykeneviä eli yhtä hyviä erottamaan kypsät ja raa'at hedelmät kuin naarasapinat ovat luonnostaan. Kirjoittaja pohti tulevaisuutta ja esitti mahdollisuutta tehdä ihmisistä tetrakromaattisesti näkeviä. Transhumanismia?

Olisi hyvin mielenkiintoista tietää, millaisena tetrakromaattisesti näkevät ihmiset maailman näkevät. Monilla lajeilla on tetrakromaattinen näkö, joka on kehittynyt eri alkuperästä kuin ihmisten värinäkö, ja esimerkiksi perhoset näkevät ultravioletin sävyjä, joita ihminen ei erota sinisestä. Nelivärinäkökykyisten naisten kyvystä erottaa erilaisia sävyjä en ole löytänyt mitään kunnollista tietoa. Ultraviolettia he tuskin silti näkevät.

Kun vanhat filosofiset ajatuskokeet joutuivat olettamaan Maryn, väritutkijan joka ei ollut koskaan nähnyt värejä (mikä jatuskoe on minusta aina ollut epäuskottava ja vaikeasti kuviteltavissa, vaikka koko ajatuskokeen idea onkin enemmän pohtia kvalioita kuin itse värinäköä), voisi siis nykyään ehkä olla mahdollista saada ihmiset aikuisiällä näkemään oikeasti värejä, joita he eivät ole aiemmin havainneet. Ehken silti olisi valmis kokeelliseen leikkaukseen, jossa silmiini pistetään vaarattoman viruksen mukana uusia näköpigmenttisoluja. Mutta jos nelivärinäköön todella kykenee jopa pari prosenttia naisista, niin huh! Onkohan heidän värimakunsa erilainen kuin meidän tavallisten kolmivärinäkevien?

Edit 2014: Tämän kirjoittamisen jälkeen minulle on selvinnyt, että tetrakromaattisesti näkeviä naisia on luonnostaan olemassa. Jännää!

Kuule

Kuule! Merkitys
laskeutuu kaiken ylle
kuin puhdas lumi.

Kuuntelen ja rauhoitun

Haikupäivä

Lumi kinostuu.
Sydämen routakerros
kaipaa lämpöä.

Korkean hangen
alla piileskelevät
vuokot, krookukset.

Kalpea valo,
outo hehku taivaalla.
Kevään odotus.

Puiden profiilit
eivät kerro liikoja:
muodon, vahvuuden.

Helmikuuta jo
eletään, silti tunnen
vuoden uudeksi.

Ohjeita puutarhanhoitajille ja tilallisille

Hoida maata.
Palauta maalle voima, jonka siltä saat.

Anna kasvulle tilaa ja valoa. Älä anna taimien tukahtua.

Älä aloita esikasvatusta liian aikaisin. Odota, että valo riittää. Mieti jokaiselle taimelle paikka, jossa se viihtyy. Muista, että osa siemenistä tarvitsee pitkän itämisajan ja kylmäkäsittelyn virittyäkseen kasvuun.

Suojele kasvu maailman tuulilta. Karaise kuitenkin sopivasti.

Suosi moninaisuutta, niin kasvusto pysyy terveenä. Muista perhoskasvit ja tuoksut. Ei ihminen elä pelkästä perunasta.

Tuuleta kellari ajoittain, puhdista se ja anna valon päästä nurkkiin.

Pitkästä aikaa

Joskus on niin paljon menossa, ettei sitä ehdi kirjata, vain elää.

Voi katsella pilvien kulkua taivaalla.
Ihmetellä pieniä asioita, ja suuria linjojakin.

Kuunnella maaiilmankaikkeuden sfäärien musiikkia, kuinka se resonoi kaikessa mikä elää.

Voi uskoa siihen, että leikki on totta ja tosi leikkiä, ja kumpikin sekä keveitä että kovin painavia.

Rauhallisena hetkenä yllättää tietoisuus siitä, mikä kaikki on yhtä, yhteydessä, liittynyt toisiin.

Ja äkkiä mielenrauha laskeutuu kuin aamuinen sumu talvisen pellon ylle.