Mitä ajatuksia tänä kesänä liikkuu mielessäni?

Kirjoitin ison otsikon, mutta pieniä ajatuksia seuraa. Ei tässä helteessä paljon ajatustoimintaa tapahdu, kunhan selviytyy päivästä toiseen.

Silti pinnan alla tapahtuu. Mieli kehrää omaa "kaiken teoriaansa", yrittää linkittää maailman asioita kokonaisuudeksi. Totuuden ongelma askarruttaa, klassinen "mitä voi tietää".

Eilen ovella käynyt kaupustelija (mukanaan lappu, jossa luki käsinkirjoitettuna samaan tyyliin kuin jo vuosia sitten puolalaisilla "opiskelijoilla", jotka möivät "taidetta", että tämä kuuro tyttö keräsi rahaa kuuloleikkaukseen) käynnisti mielessä eettisen pohdinnan: kun maailman kurjuus tulee kotiovelle, mitä teen? Annanko kerjäläiselle rahaa? Katsonko silmiin ja kiellän silti avun? Luultavasti luonnostaan "parempi" ihminen ei miettisi motiiveja vaan auttaisi epäilemättä väärinkäytöksiä. Mutta minä: jään miettimään ihmiskauppaa ja kaikenlaista muuta kurjuutta, jossa hyväksikäytetään naiivia suhtautumistamme ja sokeuttamme. En ostanut käsinmaalattua tervetulotaulua, jota en olisi halunnut omistaa.

Samoin olen jäänyt miettimään tavallisemmissakin kaupantekotilanteissa, että siinä ihmissuhteet välineellistyvät helposti. Kauppias kiinnostuu rahasta sinusta - jos et ole hyvä ja mielellään ylihintaa maksava asiakas, hän ei enää olekaan mukava. Talousjäörjestelmämme perustuu kategorisen imperatiivin vastaiselle käyttäytymiselle ja saa aikaan laskelmoinnin oletuksia sekä maksettua ystävyyttä. Mieluummin kävisin kauppaa tavaroista ja hyödykkeistä kuin ystävällisyydestä. Ihmissuhteiden vääristyminen yhdellä alueella tuntuu vääristävän sitä muillakin. On silti myyjiä, jotka kykenevät olemaan aidosti lämpimiä ja pitävät ihmisten kanssa olemisesta.

Kulttuureja olen myös miettinyt, ja niiden alueita. Itä/länsi -erottelu ei riitä. Kulttuuripiirejä on paljon, ja ne menevät osin päällekkäin. Vanhoista korkeakulttuureista on edelleen jälkiä sivilisaatiossa. Tähän tekisi mieli perehtyä.

Paljosta muustakin voisi kirjoittaa, yhteiskunnasta, ihmissuhteista, rakkaudesta, parantamisesta. Näitä kaikkia olen mietiskellyt myös. Taiteesta ja tieteestä.

Kesän kukka sinulle

"Olen varannut aikaa tänään,
kuten kaikkina päivinä,
tyhjän toimittamiseen."
(Raymond Carver)

Kätevä emäntä, kommunikaatiotyylit ja suunnistaminen

Sketsisarjassa Kätevä emäntä esiintyy lauma postilaatikolla kilpailevia naisia. Milloin kilpaillaan siitä, kenen lapset ovat saaneet aikaisimmin hampaansa, milloin siitä, kuka on valvonut yönsä pisimpään tai tehnyt eniten leipomuksia. Lievää liioittelua leijuu ilmassa.

Deborah Tannen on analysoinut miesten ja naisten, tyttöjen ja poikien kommunikaatiotyylien eroja. Tannen teki suunnilleen ensimmäiseksi huomionsa siitä, että miehet eivät kysy neuvoa, vaan ajavat mieluummin harhaan. Tannenin mukaan miehet puheessa useammin luiskahtavat hakemaan keskinäistä yhteyttä kilpailemalla joko siitä, kenellä on suurin tai paras tavara tai siitä, kuka tietää eniten. Naiset taas pyrkivät hakemaan yhteyttä jakamalla intiimejä salaisuuksia ja mokailujaan sekä yhteisiä kokemuksia. Jopa pikkupojat ja pikkutytöt tunnistettavasti "valehtelevat" näissä kehyksissä: tytöt kertovat, että heilläkin on samanlaista kuin ensimmäisellä kertojalla ja pojat taas - no, tiedättehän te.

Tannenin mukaan kuvioita muuntelee hiukan tilanne. Esimerkiksi siskot kilpailevat ja heidän välillään näkee hierarkiset suhteet selvästi (sisko, saanko mä mennä leikkimään sun pihalle?).

Kätevän emännän perheenäitien humoristisuus nousee heidän liioitellusta kilpailuvietistään. Muutenkin sarjassa nostetaan huumorin tarkasteltaviksi monenlaisia valtaa käyttäviä puheita (tää ei nyt kuule skulaa). Pyrkimys esittää itsensä pätevänä, osaavana, taitavana ja menestyksekkäänä sekä nolojen tilanteiden samastuttavuus nostavat sarjan yhdeksi suosikeistani. Kätevät vinkit luovat arkeen uusia näkökulmia.

Miehet ja naiset suunnistavat keskimäärin eri tavalla. Naiset etsivät kiintopisteitä, miehet hahmottavat reitin kokonaisuutena. Kuten puhetavoissa, myös suunnistamisessa on silti yksilöidenkin välisiä eroja. On miehiä, jotka osaavat kysyä tietä (ja kysyvätkin). On naisia, jotka eivät millään myöntäisi tietämättömyyttään. On monenlaisia tapoja etsiä yhteyttä ihmisten välillä.

Huumorintaju on yksi arvostetuimmista piirteistä vastakkaisessa sukupuolessa. Halutuinta kuitenkin näyttää olevan naisissa se, että he nauravat miesten jutuille ja miehissä se, että he ovat nokkelia ja hauskoja. Ehkä siksi Rosa Meriläisen nauru sittenkin sopii yhteen Simo Frangenin kanssa.

Pieniä ajatuksia ja aihioita

Pieni on suurta.

Pienet kysymykset ovat suuria kysymyksiä. Ne ratkaisevat.

Pienen ihmisen asialla? Varo jälkiä.

Yksityisin on yleisintä, sanotaan. Päteekö päinvastainen?

Yksityiskohdista rakentuu elämä.

Ei ole metsää ilman puita, vaikka pelkät puut eivät vielä olekaan metsä.

Metsään voi mennä mielessäänkin. Eksyykö siellä?

Tietovirtaan hukkuessa elämä alkaa pikselöityä. Kohina lisääntyy suurilla herkkyyksillä.

Zuumaile vaan. Hukkaat sen, mitä on lähellä. Tuumaile joskus ilman kameraa sinun ja maailmasi välissä. (Tuumaile joskus ilman sanoja sinun ja maailmasi välissä.)

Olen tottunut käyttämään analogioita asioita ymmärtääkseni. Miten ajatuksissa siirrytään digiaikaan?

Hiljaisuus ei vain puhu, se huutaa ja kuiskaa ja ärjyy ja vihjaa.

Viranomaishoitaja?

Tuumaustauko. Kuinka pitkä on ajatus?

Päivän ilonaihelistaus

1. Linnunlaulun riemukkuus ja into
2. se että Kuunkuiskaajat eivät menestyneet eli saatan päästä korvamadosta eroon vähitellen
3. mukavan työn antoisat ihmissuhteet ja vuorovaikutus
4. se että juhlapuheeseen on jo alustava idea
5. opiskelu joka pitää vireänä ja tuntuu mielekkäältä
6. terveys
7. maan möyriminen ja sen aiheuttama fyysinen väsymys
8. ikkunalautaviljelmillä siementen itäminen nopeasti
9. ystävät
10. se että puoliso pitää ruohonleikkuusta

Sielunliikutuksia

Aamulla lueskelin Ciceroa, keskusteluja Tusculumissa. Stoalaisilla oli mielenkiintoisia ajatuksia tunteista ja mielenliikutuksista. Enimmäkseen he väittivät, että järjen hallitsema sielu ei joudu hillitsemättömien tunteiden valtaan ja että esimerkiksi viha, pelko, kateus tai himo ovat vieraita viisaalle.

Voi olla, että järjen ohjaama sielu ei liikoja anna yksittäisten liiallisten tunteiden vaikuttaa harkintaansa ja järkeensä (myönsihän Cicerokin sen, että mielenliikkeitä voi olla myös myönteisiä, kuten varovaisuus tai haluaminen, joten ei ihan tunteettomaksi tarvitse viisaankaan ryhtyä tämän teorian mukaan). Silti joskus tuntuu siltä, että kovin kapea on todellisuus, jos lainkaan ei anneta tunteiden liikuttaa meitä. Iloitsen siitä, että runoilijasielut kokevat asioita syvästi ja tunteiden skaala on laaja. Jos olisimme kaikki järkeviä, kannattaisiko taide?

Liioitella voi kaikkea, myös järjen ohjausta.

Kolme tarinantynkää

Paikka: kalusteeton asunto kerrostalossa, jossakin isohkossa kaupungissa. Tuuli heiluttaa valkeaa ikkunaverhoa, joka on ainut sisustus. Leveällä ikkunalaudalla istuu nuori nainen, joka lukee kirjaa.

Kolme mahdollista jatkoa:

1. Huoneessa tapahtuu kohtaaminen. Nainen tapaa jonkun, rakastetun tai muukalaisen. Miehen tai naisen, ystävän tai satunnaisen matkatoverin. Ehkä tarina on rakkaustarina, ehkä jotain muuta. Tarina jatkuu muualla.

2. Huoneessa käy toisia, mutta kukaan ei kohtaa, ei odotukset eivätkä ihmiset. Tapahtuu väärinkäsityksiä ja ohipuhumista. Lopuksi nainen heittää kirjansa ulos avoimesta ikkunasta ja katsoo kaukaisuuteen.

3. Nuori nainen maalaa huoneen seinälle kuvan. Hän herää siihen. Kahvilassa hän tapaa henkilön, joka on nähnyt unta naisen maalaamasta kuvasta. Nainen ei kerro tälle henkilölle unestaan vaan lähtee kotiinsa ja kuuntelee musiikkia täysillä. Hän kirjoittaa tarinan naisesta, joka näkee unta tyhjästä huoneesta.

Taustalla soi surumielinen sellomusiikki.