Olen yrittänyt mielessäni hahmottaa juttua taitavan ajattelun esteistä. Kirjoitan sitä psykan oppikirjaa varten, joten henkilökohtaiset mielipiteeni pitäisi pitää tekstistä irrallaan, mutta en kai voi välttää omia kognitiivisia painotuksiani (biases...). Luultavasti tässä yhteydessä on turha pohtia loogisen ajattelun rajoituksia, ne eivät kuulu psykologiatieteeseen. kaikkihan sitä paitsi tajuavat, että jollakin tavalla kaikki tietomme velluu tyhjän päällä. Mitään ei voi todistaa varmuudella: premissit ovat aina valittuja, päättely riippuu siitä, millainen varmuus meillä jo on. Tiettyä kehällisyyttä ei siis voi koskaan välttää. Mutta pitäisikö? Jos tajuaa kehällisyyden ongelman, voi ainakin tunnustaa, että oma ajattelu on riippuvaista tietyistä ennakkoehdoista. Jakamalla ennakkoehdot voi keskustella toisen kanssa. Ihmisinä jaamme aika ison joukon yhteistä premissistöä: uskomme ja luotamme havaintoihimme, rakennumme yhteisen kielen avulla, luotamme kausaliteettiin ja vuorovaikutuksiin jne.
Minua kiinnostavat aika paljon ajattelun nyrkkisäännöt, heuristiikat. Tavat, jotka tuottavat itsestään lievästi vääristyneitä näkemyksiä. Voisiko niistä tulla tietoisemmiksi, kuten yksikin konsulttifirma mainosti (johtajille kalliiseen hintaan samaa tietoa, joka on kenen tahansa luettavissa vaikkapa psykan oppikirjoista...).
Jos jo kolmevuotias pitää ranskalaisia parempina, kun ne ovat mäkkärin pussissa, niin kaipa on oikeutettua uskoa, että ihmisen kognitiivisiin prosesseihin kuuluu tietyntyyppinen brändiuskollisuus ja tunteet vaikuttavat päätöksentekoon, jopa havaintoihin. Miten valitsen brändini? Vaikuttavatko muut minuun; vaikutanko itse siihen, millaisia valintoja teen? Maistuuko viini paremmalta, jos se on kallista?
3 kommenttia:
Taitavaa ajattelua, mutta joudummeko sitten hylkäämään oman chipsipussimme jaa vahtamaan sen toiseen - ja olemmeko jälleen uusien mainosten armoilla?
En ainakaan itse aio luovuttaa. Uskon, että tietoisuus vapauttaa ainakin jostain manipulaatioista. Brändi se on ekoilukin, mutta toivon mukaan tietoisemmin valittu. Kun en usko salaliittoihinkaan, ainakaan kovin moniin.
Toki minäkin syön sipsejä ja muutenkin elän tässä maailmassa. Tuskin olen kovin taitava ajattelija, mutta sitä kannattaa minusta tavoitella, suuntana ainakin. Vaikkei koskaan pääsisi perille. Ja vaikkei edes voisi tietää, onko yhtään edistynyt.
Hei hyvät ma-riikka et peeär-mies,
Kiitos näkemyksistänne.
Kyllä prosessi, matkallaolo,
on tärkeää, ehkä tärkeintä.
Perille, kun pääsee, niin jo
iskee tylsyys. "Mi ikävyys,'
mi hämäryys..."
peeär-mies:
Mikä on "mainos" ja mikä tarkoittaa "armoilla"?
Hyvä, että edes yritetään.
Ystävällisesti Matti
Lähetä kommentti