Survot

Uusin hurahdukseni on tapahtunut survoihin. Survoristikot ovat siitä hyviä, että niissä on laskettava yhteen, ja päässälaskutaitoni ei ole kovin kaksinen - siis sitä on hyvä harjoittaa kaikessa rauhassa ja logiikkapelistä samalla nauttien. Kenties kehittyminen on mahdollista. Miksi tyytyä tekemään vain asioita, joissa luulee olevansa hyvä? Pätemättömyytensä kannattanee laajentaa koskettamaan yhä uusia elämänaloja.

Pari viikkoa sitten ratkaisin ekan survoni. Löysin sen Yliopistolehdestä. Ilmeisesti jopa Ilta-Sanomissa on nykyisin myös survoja.

Toki ratkon edelleen liki automaattisesti sudokujakin. Hyvää stressinhoitokamaa. Myös isäni ja äitini ovat sudokuihin retkahtaneet. Jokin siinä kiehtoo: maailma, jossa on olemassa valmis oikea vastaus jokaiseen ongelmaan. Näkökulma voi olla illusorinen, mutta sopivissa määrin harrastettuna survoilu tuskin on sentään vaarallista.

Ilman muuta tärkeämpääkin tekemistä maailmassa olisi, mutta kuka nyt koko ajan jaksaa vaikkapa kirjoittaa Amnestyn vetoomuskirjeitä. Yritän löytää asioille tasapainon.

Mistä tulikin mieleeni: liityin eilen Hyötykasviyhdistyksen jäseneksi. Pian Pähkylän pitäisi tulla postilaatikkooni. Talven alkaessa on erityisen hauskaa unelmoida omasta yrttitarhasta. Kiinansipulia, korianteria, ajuruohoa...ja kehäkukkia, runsaasti kehäkukkia joka paikkaan...