Kuusenhakumatkalla meren rannassa yksinäinen kirkas tähti loisti eteläkaakossa (ei-niin-oppinut arvaus, suunnat eivät ole vahvuuteni). Ihmettelin sen loistoa, tuntui melkein artefaktilta. Puoliso muistutti Fregen iltatähti/aamutähti -esimerkistä ja totesi, että eikös se ole Venus. Löysin tähtitaivaalta sentään Otavankin. Teoksen tunnusta siellä ei näkynyt.
Vaikka mieli oli kyllästetty jouluassosiaatioilla, ne viipyivät. Mutta pian tähtitaivas toi mieleeni kaikki ne aiemmat tilanteet, joissa olin ihmettynyt tähdistä ja kokenut vähintään kvasipyhiä hetkiä. Sitten Abrahamin, Isakin ja Jaakobin Jumala alkoi puhua tähtitaivaan kautta, ja vasta viimeiseksi tuikki mielen näyttämöllä Betlehemin tähti. Mikä sytytti hermoverkoissani Juicen klassikon, Sika-laulun ja lapset laulamaan epävireisesti: Joulun tähti on ehdoton...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti