Päivän kateudenaiheeni on luonnontieteilijöiden ymmärrys isoista ja pienistä asioista, ja heidän pääsynsä maailman kauneuteen. Humanistina voin käydä hetken terävästä tai viisaasta (kunhan en jää kiinni kaikesta siitä, mitä en tiedä tai ymmärrä), mutta (hyvien) luonnontieteilijöiden tarkkaa otetta todellisuudesta minulla ei ole. On vain arkikokemus: aamut, joiden taivas valaistuu täsmällisen eri tavalla joka ikinen päivä, kaupunki yläkerran ikkunasta tarkasteltuna, hidas kävely uteliaana, kurkistelu portinpielistä sisäpihoille. Ihmiset, heidän kasvojensa uurteiden kertoma tarina. Sisälläni soiva musiikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti