Ainakin Karen Armstrong esittää, että mythos ja logos osattiin erottaa erilaisina tietämisen tapoina jo arkaaisina aikoina. Uskoisin, että siihen jollakin tasolla pystyvät jopa nykyiset fundamentalistit (oli sitten kyse red-letter Christianeista, raamattuvyöhykkeen junteista, eri sortin ortodoksijuutalaisista tai jopa Jehovan todistajista) tai ainakin enemmistö heistä. Usko on kuitenkin eniten orientaatiojärjestelmä, ei tapa selvittää, mitä ilmaston omituistumiselle tehtäisiin. Joillekin se voi sitten olla veruke hyväksyä epätodet ja todeksi toivotut tiedot (kuten että ei tässä mitään hätää, jatkakaa vaan kuluttamista, ei ilmasto oikeasti lämpene - täysin epäraamatullinen kanta muuten, jos ollaan johdonmukaisia), mutta sen ohella ihmiset tekevät suodatustyötä koko ajan: tämän otan todesta, tätä en. Niin sen kuuluukin olla. Kaikki uskonnot ovat kahvilauskontoja (väite Jakobsilta).
Opin paljon lukiessani A.J.Jakobsin kirjaa Raamatullinen vuosi. Lisäksi minulla oli lukiessa hauskaa.
Mythoksesta ja logoksesta vielä sen verran, että tieteissäkin on mythoksensa. Eivät tieteilijätkään ihan niin skientistejä ole, että luulisivat teorioidensa olevan sama kuin totuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti