Jostain syystä tämä lukuvuosi on ollut aika täynnä kaikkea. Pysäyttävä kysymys itselleni, kun mietin omaa ajanhallintaani ja stressiäni, oli ajatus siitä, että ehkä (siis ehkä) stressistä ei tarvitse päästä irti, se voi olla motivoiva voima; on moderni myytti, että stressi on pahasta, jos vain jonkinlainen elämänhallinta silti säilyy. Paineet saavat minut toimimaan tehokkaammin, aikaraot täyttyvät pienillä työtehtävillä. Silti haaveilen pienestä lomasta. Että saisi nukkua monta yötä tarpeeksi. Että olisi irtonaista ajatteluaikaa. Että ehtisi kirjastoon. Olisi aikaa ystäville. Kevät: istua puutarhassa, katsella pilvien kulkua, ruohon kasvua. Kyllä se vielä tulee.
Voimia tulee ihmisten kohtaamisista, pienistä onnistumisista, musiikista. Ne lataavat akkuja. Halaukset ja yhteinen nauru.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti