Kun on ollut sairas, ja paranee, kaikki tuntuu hetken tuoreemmalta ja oikeammalta. Ruoka maistuu hyvältä (paitsi kahvi). Ensimmäinen lusikallinen mustikkavadelmasoppaa on taivaallisen hyvä. On ilo kulkea ulkona ja tuntea jaksavansa kävellä. On levännyt ja hyvä kokonaisvointi - kun tauti lopulta on voitettu.
Haluaisin säilyttää tämän tuoreen asenteen. Pelkään, että kohta unohdan, miten ihanaa on normaali arki. Mutta vielä nautiskelen tästä olotilasta, hymyilen ja nauran enemmän kuin aikoihin, ahmin elämää.
Sairastaessa jaksoi sentään lukea jotain. Katri Lipsomin Kosmonautti oli kiva yllätys kuulaassa tyylissään, samoin pienenpieni kirjanen, Alan Bennettin Epätavallinen lukija.
Nyt alkaa päähän taas mahtua uusia ajatuksia. Kuhisee, ajatukset hakevat hahmoaan. Mitä olen viime päivinä ajatellut? Jakautuneita persoonallisuuksia, dogmatiikkaa, yhtä ja toista vielä sanoiksi pukematonta.
2 kommenttia:
Olipa mukavasti kirjoitettu kuvaus. Eräs tuttavani selviytyi pahasta taudinkohtauksesta ja kuvaili sen jälkeistä olotilaa euforiaksi, mutta totesi että valitettavasti ei kestänyt kuin lyhyen aikaa.
Itse saan jatkuvasti nautintoa ihan tavallisista arjen iloista ja ilmiöistä. Ehkä se on jotain geeniperäistä syntymähumalaa.
Kiitti että olen päässyt blogirullaasi pyörimään :)
Kiva kun olet Rita aktiivinen blogiasukki! Olen blogisi kautta löytänyt muitakin hauskoja blogeja kuin omasi. Olen vain tavattoman laiska päivittäjä. Blogirullan hankaluus onkin, miten olla yhtäaikaa tarpeeksi monipuolinen ja tarpeeksi valikoiva, mutta kaipa valinta on hyvä, jos itse näitä blogeja haluaa seurata...
Lähetä kommentti