Kiitos, Elämän perimmäinen voima, että teit minusta ihmisen, et jumalaa.
Kiitos, että saan elää haavoittuvassa, kuolevassa, tuntevassa kehossa.
Kiitos mielestä kaikkine kykyineen, sen taidosta elää kehoa kuin kotia.
Kiitos, että saan ihmetellä ja jäädä kysymään.
Kiitos, ettei minun tarvitse tietää kaikkea, ei ainakaan vastauksia suuriin kysymyksiin.
Kiitos, että saan tuntea ilon ja surun, hyvän ja pahan, itsessäni ja muissa.
Kiitos muista ihmisistä, joiden kanssa saan jakaa tätä elämää.
Kiitos luonnollisista ihmeistä, jokapäiväisen elämän lahjasta.
Kiitos siitä, että Sinä (jos olet sinä) et tarvitse kiitollisuuttani vaan annat lahjasi vaikken teekään mitään, tai ainakaan kaikkea, oikein.
Kiitos siitä, ettei elämää tarvitse suorittaa.
Kiitos pitkästymisen hetkistä, kiitos kiireestä, kiitos ahdistuksesta ja huolista.
Kiitos onnen ja rakkauden hetkistä. Kiitos armollisuudestasi.
Kiitos kaipuusta ja tyytymättömyydestä.
Kiitän Sinua myös seuraavista asioista juuri nyt:
liskoista
lumen muodoista puiden oksilla
kosketuksista
tästä päivästä, eilisestä ja huomisesta
alennusmyynneistä
meikkivoiteesta joka oli kadonnut mutta löytyi
naurunrypyistä
huonoista työasennoista joiden ansiosta tiedostan niska- ja hartianseutuni
yllättävistä kohtaamisista
logiikasta
ja
toivosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti