maanantai 16. maaliskuuta 2009

Kävelyllä, eilen

Kuuntelin linnunlaulua ja vastalurituksia,
pysähdyin vanhalle puusillalle nojailemaan ja hengittelemään.
Kiireestä voi ja pitää ottaa lomaa.
Hitaus tekee hyvää.
Tietoisuus aisteista, kropasta, vuotavasta lapikkaastakin -
päässä soi laulu, paremmin kuin jos olisin laulanut ääneen.

4 kommenttia:

Rita A kirjoitti...

Ah kuule kun tietäisit miten puhuttelee! Hypähdin pahemmasta oravanpyörästä syksyllä 2005 ja siirryin polkemaan pienempää kotoa käsin. Voin muun muassa tehdä joka päivä kävelylenkin, omaa vauhtia, pysähtyen silloin kun haluan jos haluan. Vanhat puusillat ja muut kohteet - niistä olen nautiskellut jo jokusen vuoden :)

Ihania luontokokemuksia ja lurituksia sinullekin.

PeeÄR-mies kirjoitti...

MaRiikapaRiikka,

Kun elämä on hektistä, ei tuollaisella tunnelmoinnilla pääse eteenpäin. Voihan sitä kuunnella iPodistaan linnunlaulua, kun korjaa ylppäreitä. Tuliko edes ajallaan valmiiksi?;)

Ma-Riikka kirjoitti...

Hah, PeeÄR - mies!

Luonnollisesti tehokkuustuottavuuslaskelmissani päädyin siihen, että tunnin irrottautuminen tuottaa paremman tehokertoimen tulevissa toimissani. Ja niin tapahtui.

Ei vaiskaan. Silti urakointi otti veronsa, ihminen ei ole kone - linnunlaulu on tarpeen, ja puusillat, tyhjä tunnelmointi. Sitä on ilmaiseksi tarjolla maailmassa vielä, ainakin meille hyväosaisille.

Rita, kiitos viisaista sanoistasi. Olen vielä oravanpyörässä, mutten kokonaan - sielu on vapaa...

Rita A kirjoitti...

Peeärmies on väärässä. Tunnelmointi, irrottautuminen, virkistäytyminen lisää positiivista energiaa ja siten myös tuottavuutta. Minä olen asiasta elävä esimerkki!