Making up appearances

Meikkaaminen tarkoittaa muuttumista joksikin Toiseksi. Se on eron tekemistä Luonnollisen ja Konstruoidun välillä ja jälkimmäisen arvon nostamista. Se on kohottamista, ylevöittämistä, ikuisen nuoruuden ylistystä. "On vain kahdenlaisia naisia, rumia ja maalattuja" (Oscar Wilde); meikkaaminen on kauneuden ja ei-yksilöllisyyden valintaa. Korostamalla "parhaita" piirteitä, peittämällä sen mikä tekee ihmisestä yksilön, meikkaajan kynä kieltää todellisuuden ja valitsee fiktion.

Huulten punaaminen on huomiosignaali. Ei ole väliä, mitä suu sanoo, kunhan amorinkaari piirtyy harmonisen symmetrisenä. Naisen kuuluu näkyä (mutta ei ihmisenä vaan Naisena, ideaalina, fantasmana), ei kuulua. Meikattuna nainen sanoo "Kyllä" naiseuden ikiaikaiselle idealle, "Ei" omalle seksuaalisuudelleen tai itselleen. Valokynän hehku merkitsee minän häivyttämistä. Omat kasvoni häviävät tuttuine yksilöllisine piirteineen, juonteineen, epätasaisuukksineen ja peilistä minua katsoo Kuka tahansa. Hei, meikkaaminenhan on buddhalaisuutta! Minä koostuu. Ilmenen sellaisena, mitä en ole, siis olen se, jona ilmenen. Todellisuus voi olla tätäkin.

Meikkaaminen on sovitusta, sopimista, ajan realiteetin kieltämistä. Se on roolileikkiä ja teeskentelyä: itsensä keksimistä uudenlaisena. Se on inhimillistä toimintaa, sotaa kaaosta ja entropiaa vastaan. Se on sovinnaisista sovinnaisinta toimintaa, jota ohjaa yhteinen kulttuurinen näky kauneudesta jonakin sellaisena, joka vaatii stailausta ja itsekuria ja kieltäymystä sekä aikaa, pääomistamme rajallisinta.

Näin Free dictionary määrittelee make up -verbin merkityksen:
make up
1. To put together; construct or compose: make up a prescription.
2. To constitute; form: Ten years make up a decade.
3.
a. To alter one's appearance for a role on the stage, as with a costume and cosmetics.
b. To apply cosmetics.
4. To devise as a fiction or falsehood; invent: made up an excuse.
5.
a. To make good (a deficit or lack): made up the difference in the bill.
b. To compensate for: make up for lost time.
6. To resolve a quarrel: kissed and made up.
7. To make ingratiating or fawning overtures. Used with to: made up to his friend's boss.
8. To take (an examination or course) again or at a later time because of previous absence or failure.
9. To set in order: make up a room.
10. Printing To select and arrange material for: made up the front page.

Lyhyt kiitosrukous ihmisyydestä

Kiitos, Elämän perimmäinen voima, että teit minusta ihmisen, et jumalaa.
Kiitos, että saan elää haavoittuvassa, kuolevassa, tuntevassa kehossa.
Kiitos mielestä kaikkine kykyineen, sen taidosta elää kehoa kuin kotia.
Kiitos, että saan ihmetellä ja jäädä kysymään.
Kiitos, ettei minun tarvitse tietää kaikkea, ei ainakaan vastauksia suuriin kysymyksiin.
Kiitos, että saan tuntea ilon ja surun, hyvän ja pahan, itsessäni ja muissa.
Kiitos muista ihmisistä, joiden kanssa saan jakaa tätä elämää.
Kiitos luonnollisista ihmeistä, jokapäiväisen elämän lahjasta.
Kiitos siitä, että Sinä (jos olet sinä) et tarvitse kiitollisuuttani vaan annat lahjasi vaikken teekään mitään, tai ainakaan kaikkea, oikein.
Kiitos siitä, ettei elämää tarvitse suorittaa.
Kiitos pitkästymisen hetkistä, kiitos kiireestä, kiitos ahdistuksesta ja huolista.
Kiitos onnen ja rakkauden hetkistä. Kiitos armollisuudestasi.
Kiitos kaipuusta ja tyytymättömyydestä.

Kiitän Sinua myös seuraavista asioista juuri nyt:
liskoista
lumen muodoista puiden oksilla
kosketuksista
tästä päivästä, eilisestä ja huomisesta
alennusmyynneistä
meikkivoiteesta joka oli kadonnut mutta löytyi
naurunrypyistä
huonoista työasennoista joiden ansiosta tiedostan niska- ja hartianseutuni
yllättävistä kohtaamisista
logiikasta
ja

toivosta.

Keskusteluja

Olen tällä viikolla läynyt monta sangen kiinnostavaa keskustelua yllättävissä tilanteissa. Tässä joitain aiheita:
Mitä oikeastaan on kauneus?
Voisiko olla tietoisuutta ilman aivoja?
Mikä ero on henkisyydellä ja hengellisyydellä?
Miten sairauksiin tulisi suhtautua?
Voivatko miehet ymmärtää taidetta? Ja onko todellakaan olemassa putkiaivoja?
Miksi emme useammin kerro meille rakkaille ihmisille, että he ovat arvokkaita suorituksista riippumatta, sellaisinaan?
Olisiko hauskaa olla kuolematon?
Onko taivas samanlainen paikka kuin Turku? (Älkää kysykö...)
Voiko taivaassa pitkästyä?

Tekijänoikeudet ja taidekasvatus

Tällä hetkellä Suomessa moni hyvä ja luova projekti jää kouluissa toteuttamatta tekijänoikeuslainsäädännön vuoksi.

Esimerkiksi koulun kuvataiteen kursseilla ei voi laillisesti tehdä musiikkivideoita muusta kuin itse tehdystä musiikista niin, että tuotoksen voisi myös julkisesti esittää. Varmaan itse tehtykin musiikki kehittää luovuutta, mutta kuvailmaisun kehittämisen välineenä valmiin laadukkaan musiikin käyttö yhtenä vaihtoehtona helpottaisi keskittymistä leikkaamiseen, tunnelman luomiseen, kokonaisuuden tarkkaan rakentamiseen. Nuoret voisivat esimerkiksi luvallisesti käyttää videon taustana pätkiä kokonaisista kappaleista. Olisiko se kohtuutonta?

Koulun elokuvakasvatus voisi olla paljon laadukkaampaa ja monipuolisempaa, jos olisi helpompaa näyttää laillisesti elokuvia ilman suuria korvauksia. Nythän sentään on olemassa palvelu, jonka kautta koulut voivat halutessaan saada vuodeksi elokuvannäyttöoikeuden.

Jos tekijänoikeuslakia uudistettaisiin siten, että pienimuotoinen videoiden teko ja jopa levitys esim. paikallistelevisiossa tulisi mahdolliseksi, vaikka taustalla olisikin käytetty tekijänoikeuksien alaista musiikkia, ja jos elokuvia voisi koulussa vapaasti esittää, saataisiin enemmän hyviä ja valistuneita elokuvan ja musiikin kuluttajia. Kaikki voittaisivat.

Ymmärrän, että tekijänoikeuksia tarvitaan. Mutta en ymmärrä, miksi esimerkiksi minun, joka en koskaan lataa musiikkia mihinkään, pitäisi maksaa muistitikustani tekijänoikeuksista - omiin teksteihini? Tällaistakin on vireillä. Yritin joskus selvittää nykyistä tekijänoikeuslakia itselleni, se osoittautui haastavaksi tehtäväksi.

Hyvää mediakasvatusta tarvittaisiin. Melko laadukasta mediakasvatusta on, kun nuoret itse videoita tekemällä huomaavat, miten esim. musiikilla vaikutetaan.

Aamuisia hyvin pieniä ajatuspoikasia

Opin eniten silloin kun minua ei opeteta.

Opetan eniten silloin kun en yritä opettaa.

Harvat asiat ovat yhtä tärkeitä kuin hengittäminen. Mutta suhteellisuudentajua tarvitaan hengitykseenkin keskittyessä. Ettei paniikkihäiriö iske.

Ajattelen maailman paremmaksi. En ajattele sitä liikaa.

Peruskurssin ymmärtää vasta, kun on pitkällä opinnoissa. Oli sitten kyse vaikka elämästä.

Pilvien liikkeellä on väliä.

Nihilisti parka, kaipaa niin kovasti, että joka lohduttaisi ja toisi merkityksen elämään.

Ahdistus opettaa minulle aina jotain. Paikallaanoloa. Jos kestän siinä hetkessä, vahvistun. Suden hetki on kuuntelemista varten. En nuku elämäni ohi.

Itsehillintä ja viisaus. Puuttuvat, tarpeelliseksi tunnistetut hyveet. Itseironian taju puuttuu puolestaan aina vain muilta; kuten järki Descartes'n aikaan.

Elämä ei ole läksy, joka tulisi oppia. Tämänkin läksyn olen elämältä oppinut.

Kuka on solipsistin muusa? Sivupersoonako?

Yksi sivupersoonistani on solipsisti. Hän ei usko minuun.

Heittelen sanoja kuin kiviä. Tulee aika jolloin ne on kerättävä.

Tämä aika

Olin eilen kenkäkaupassa. Olisin ostanut kotimaiset Kuoma-lenkkarit, mutta omaa kokoani oli vain punaisia ja mustia tarralenkkareita. Siis aikuisille tarralenkkareita!

Työikäisille markkinoidaan ripulilääkettä julistaen, etä on oma päätöksesi, jos et pysty töihin normaalisti. Tämä on minusta medikalisaatiota, ei se, että vaikka vakavaan masennukseen syö lääkkeitä. Lisäksi mainos on armoton kuva siitä, millaisien pelkojen avulla meitä ohjaillaan. On oltava vahva, väsymätön, aina kunnossa (välttyäkseen putoamasta systeemistä?). Otin minäkin toisaalta eilen flunssarokotteen.

Mutta samaan aikaan kaikki on myös toisin. En jaksa tuohtua kaikesta tästä, lateksimaalista ja viipaloidusta leivästä ja hometalokulttuurista, kun kuuntelen Vox Silentiin kaikuvaa laulua. Mieli tyyntyy pakostakin. Eikä se haittaa. Miserere...Outoa miten musiikki ei vanhene. John Dowlandkin puhuttelee yhä, luuttu soi kauniisti ihmisäänen vastaäänenä.

Lisää Dowlandia

Tästä