torstai 14. toukokuuta 2009

Ok?

Työkaveri antoi minulle luettavaksi joskus saamaansa koulutusmateriaalia, joka perustui Taibi Kahlerin transaktioanalyysin pohjalta tekemiin persoonallisuustyyppeihin. Kiinnostuin teemasta ja lueskelin netistä lisää. Teinpä yhden oppimistyylitestinkin, mutta onnistuin olemaan kaikessa täysin keskiväliä. Voiko tylsempää tulosta enää olla kuin täysin nelikentän keskellä!

Transaktioanalyysi on Bernen kehittämä malli, jonka mukaan onnistunut kommunikaatio ja elämä vaatii asenteen minä olen ok, sinä olet ok. Olen joskus muinoin lukenut Harrisin kirjan aiheesta ja pidin siitä kovin. Useinhan epäonnistunut kommunikaatio voidaan selittää sillä, että emme puhukaan aikuinen-aikuinen -tasolla, vaan lapsina tai arvostelevina vanhempina.

Kahlerin kuvaamat "hiostajat" (Drivers) ovat viestejä, joita voimme antaa joko itsellemme tai muille. Ne voivat toimia motivaattoreina ja vahvuuksina, mutta myös nujertaa itsetuntoa. Tällaisia hiostajia on viisi.

Olet ok, jos olet täydellinen.
Olet ok, jos miellytät.
Olet ok, jos yrität kovasti.
Olet ok, jos olet vahva.
Olet ok, jos kiirehdit.

Miksi on niin vaikea muistaa, että kelpaamme ihmisinä, vaikka emme olisikaan täydellisiä, vaikka kaikki eivät meistä pitäisikään, vaikka joskus antaisimme periksi tai olisimme heikkoja? Tai jos pysähtyisimme ja antaisimme kiireen mennä ohi? Läksy lukijalle ja kirjoittajalle: Muista sanoa jollekulle läheiselle, että tämä on arvokas ihan sellaisenaan.

Harris kirjoittaa kirjassaan armosta. Hänen mukaansa kristinuskon tärkein viesti on hengellinen kokemus, jossa emme anna sisäisen vanhempamme tulla väliin latelemaan ehtoja sille, että olemme hyväksyttyjä. Usko armollisessa muodossaan puhuttelee sekä lasta että aikuista meissä.

Virikkeenä olen käyttänyt mm. Pelastakaa lapset -verkkolehden sivuilta löytämääni materiaalia. Harrisin kirjan nimi on Minulla menee hyvin, entä sinulla?

2 kommenttia:

PeeÄR-mies kirjoitti...

"Harris kirjoittaa kirjassaan armosta. Hänen mukaansa kristinuskon tärkein viesti on hengellinen kokemus, jossa emme anna sisäisen vanhempamme tulla väliin latelemaan ehtoja sille, että olemme hyväksyttyjä. Usko armollisessa muodossaan puhuttelee sekä lasta että aikuista meissä."

Jotakin tuon tapaista ajattelua ja puhetta kuten omasikin tapaista kaipaisi enemmänkin.

Mää tykkään tämmösestä puheesta.

Ma-Riikka kirjoitti...

Kiitti.
Hyväksyntää kai kaipaamme kaikki, sekä itseltä että muilta, ja nähdyksi tulemista myös.