Lokki lennähtää ikkunan takana,
aistin merituulen suolan.
En pelkää tulevaa juuri nyt.
Mieli on tyyni kuin perfektionistin silittämä pellavaverho.
Pallea hengittää puolestani,
olen tässä.
Puuttuuko mitään?
Aulassa istuu paperimassassa tehty buddha,
tarkkailee herpaantumatta.
Mitään ei ole liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti