Ihan muutama sekuntti, muutaman asian tapahtuminen toisin erottaa olemisen ei-olemisesta, elämän kuolemasta. Olisin voinut kuolla koomisesti. Jälkikäteen ihmisiä sekä kauhistutti että nauratti. Tai ehkä en olisi voinut - voiko mahdollisilla maailmoilla jossitella? En säikähtänyt, en kokenut mystisiä kokemuksia, jatkoin vain laulamista. Alanko tottua siihen tosiasiaan, että olen kuolevainen?
Eikö elämä ole tätä: jatkuvaa rajalla olemista? Kuilun reunalta katsomista? Naurua ja kauhistelua?
Ja palaan arkeen, unohdan turvonneen sormen ja kämmenreunan mustelman, hautaan angstini tavallisiin murheisiin; nukun huonosti tekemättömien töiden vuoksi, en siksi että muistaisin kuolevani.
6 kommenttia:
Hei hyvä Ma-riikka,
Näin on ja saa olla, vaikka
voisihan se olla toisinkin.
Hienoa, että olet.
Ystävällisesti Matti
No nythän alkaa jo se 'perusjuttu' aueta;)
Käypä poimimassa Logo
dedicated to You.
anteeks mikä?
anteeks mikä?
No kävin lopulta kattomassa mistä oli kyse peeärmiehen sivuilla - ja katsoin linkinkin. Alunperin ilmeisesti kristillisistä ympyröistä lähtenyt blogipalkinto on hieno idea,koska sen ansiosta tieto kivoista ja tarkoituksellisista blogeista leviää. En tosin nyt ehdi miettiä, mitkä blogit (aiemmin palkitsemattomat) voisivat olla tämän huomionosoituksen arvoisia - täytyisi ensin teitää, mitkä kaikki blogit eivät ole palkintoa saaneet koskaan...Palannen asiaan joskus.
Lähetä kommentti