Ylistän kevättä, iloitsen vuokkojen tähden ja nähden
maasta kun nousevat tuhannet pikkuiset kukkaset meille.
Auringon valoa kurottaa ahnaasti aikainen taimi;
miksen siis minäkin eläisi valosta, kasvaisi siihen!
Koivu on jaksanut lykätä oksiinsa vihreän vaipan.
Likaisen ikkunan takana maailma huutaa: on kevät!
Laulakoon kuorot, laulakoon lintujen kanssa nyt kilpaa.
Lintusten daktyylit herkät hyvä on korvaini kuulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti