Olipa kerran hyvä kylväjä.
Hän kylvi monenlaisia siemieniä, mutta valitsi huolella, mihin maahan mikäkin siemen sopi. Kuivaan ja karuun maahan hän kylvi ketokasveja sinnittelemään sitkeästi, hyvään multamaahan hän kylvi vaativampia kasveja. Ja katso, kaikki siemenet itivät ja puutarhaan tuli loistava kukkien meri.
Kului vuosia, ja kylväjä suri vain sitä, että jotkut lajit olivat levittäytyneet liikaa ja vieneet tilaa muilta kasveilta. Miksi kylvinkään karhunköynnöstä, kylväjä mietti, tiesinhän sen olevan aggressiivinen levittäytyjä - olisin ainakin voinut huolehtia siitä, että sillä on juurimatto.
Mutta unikot loitsivat niin kirkkain värein, että kylväjä ei viitsinyt harmitella naapurin puolelle levittäytyviä rönsyjään. Ja joka kevät hän kokeili uusilla siemenillä ja nautti moninaisuudesta, joka hänen ympärillään kukoisti: puista, pensaista, ruohoista, rikkakasveistakin jotak kertoivat hänelle maaperän tilan.
1 kommentti:
Siinä käy vaan niin, että kaiken maailman vähemmistötkin saa kukkia rauhassa - itse asiassa - sotia, kun eivät pysy tontillaan, vaikka pitäs;)
Lähetä kommentti