Vastikään katselin opiskelijoiden kanssa filmiä tappavista lahkoista. Lahkolaiset olivat aidosti valmiita kuolemaan ja tappamaankin johtajansa puolesta.
Onko asioita, joiden puolesta kannattaa kuolla? Yhä vähemmän. Mutta on paljon asioita, joiden puolesta ja takia kannattaa elää.
Rakastavaisten kaksoisitsemurhissa en ole koskaan nähnyt juuri muuta kuin väärinkäytettyä valtaa. Haluta nähdä rakkaansa kuolleena? Voiko itsekkäämpää, paskamaisempaa halua olla. Kirjoittakoot kirjailijat siitäkin, mutta soisin niin, ettei kukaan minulle läheinen joutuisi sellaisen rakkauden pauloihin, jossa kuolema ja hävitys estetisoituu. (Ymmärrän juuri ja juuri tuon ajatuksen viehätyksen, ihminen kun olen. Mutta kuinka monta turhaa uhria tuollakin myytillä on? Kuinka moni itsemurhaaja leikkii ajatuksella siitä, kuinka kaunis on kuoltuaan, joko näkynä tai tarinana - ja kuinka kaukana totuus on tuosta ajatusleikistä?)
Tottakai vainaja voi olla kaunis. Kaunein on vanhus, joka on kuollut luonnollisen kuoleman oman aikansa tultua päätökseen. Kaunis on vanha iho, kaunis aukirevähtänyt katse, niin toisenlainen kuin pikkuvauvan, vasta maailmaan tulleen. Vaikka molemmat tuntuvat katsovan jonnekin, minne me emme näe.
2 kommenttia:
Joskus nuorena pohti kavereiden kanssa sitä, kenen seurassa tahtoisi olla kuolemansa hetkellä, jos edeltä tietäisi kuolevansa. Yleinen maailmantuho tai vastaavaa. En tiedä, pystyikö noissa keskusteluissa olemaan yltiörehellinen, tai tiesikö vastausta itsekään.
Mutta piti sanomani, kuinka kivaa nähdä oma bloginsa tuolla sinun seuraamiesi listalla... Kiitos kunniasta!
Valitsen reippaan subjektiivisesti ja intuitiivisesti, keitä seuraan:) Paljonhan hyviä blogeja on olemassa, niin paljon että joskus hirvittää!
Lähetä kommentti